Mieti tänään omaa nöyryyttäsi Jumalan edessä

Mutta nainen tuli ja kunnioitti häntä sanoen: "Herra, auta minua." Hän vastasi: "Ei ole kohtuullista ottaa lastenruokaa ja heittää sitä koirille." Hän sanoi: "Ole hyvä, Herra, että koirat syövät myös jäämiä, jotka putoavat omistajiensa pöydältä." Matteus 15: 25-27

Tarkoittiko Jeesus todella, että tämän naisen auttaminen oli kuin ruuan heittämistä koirille? Suurin osa meistä olisi ollut suuressa loukkauksessa Jeesuksen sanomasta ylpeyden takia. Mutta mitä hän sanoi, oli totta eikä hän ollut millään tavalla töykeä. Jeesus ei selvästikään voi olla töykeää. Hänen lausunnossaan on kuitenkin pinnallinen näkökohta olla töykeä.

Ensin katsotaanpa, kuinka totta hänen lausuntonsa on. Jeesus pyysi Jeesusta tulemaan parantamaan tyttärensä. Pohjimmiltaan Jeesus kertoo hänelle, ettei hän ansaitse tätä armoa joka tapauksessa. Ja tämä on totta. Jumalan armoa ansaitsee vain koira, joka ansaitsee ruokinnan pöydästä, vaikka meillä onkin järkyttävä tapa sanoa se, Jeesus sanoo sen tällä tavalla kuvastaakseen ensin syntisen ja kelvottoman ahdingomme totuuden. Ja tämä nainen ottaa sen.

Toiseksi Jeesuksen lausunto sallii tämän naisen reagoida äärimmäisen nöyrästi ja uskovasti. Hänen nöyryytensä näkyy siinä, että hän ei kiistä samanaikaisesti pöydältä syövän koiran kanssa. Pikemminkin hän huomauttaa nöyrästi, että koirat syövät myös jäämiä. Vau, tämä on nöyryyttä! Itse asiassa voimme olla varmoja, että Jeesus puhui hänelle tällä hieman nöyryyttävällä tavalla, koska hän tiesi kuinka nöyrä hän oli ja tiesi, että hän reagoi antamalla hänen nöyryytensä loistaa osoittaakseen hänen uskonsa. Hänen loukkaamattomuutensa ei loukannut häntä; pikemminkin hän omaksui hänet ja haki myös Jumalan runsasta armoa huolimatta hänen kelvottomuudestaan.

Nöyryydellä on potentiaalia vapauttaa usko ja usko vapauttaa Jumalan armon ja voiman. Loppujen lopuksi Jeesus puhuu kaikkien kuulevansa: "Voi nainen, suuri on sinun uskosi!" Hänen uskonsa ilmeni ja Jeesus käytti tilaisuutta kunnioittaa häntä siitä nöyrästä uskosta.

Mieti tänään omaa nöyryyttäsi Jumalan edessä. Kuinka olisit reagoinut, jos Jeesus olisi puhunut sinulle tällä tavalla? Olisitko ollut riittävän nöyrä tunnistamaan kelvottomuutesi? Jos on, olisiko sinulla myös tarpeeksi uskoa vedotakseen Jumalan armoon kelvottomuudestasi huolimatta? Nämä upeat ominaisuudet kulkevat käsi kädessä (nöyryys ja usko) ja vapauttavat Jumalan armon!

Sir, olen kelvoton. Auta minua näkemään se. Auta minua näkemään, etten ole ansainnut armoasi elämässäni. Mutta siinä nöyrässä totuudessa voin tunnistaa myös armon runsauden, enkä koskaan pelkää kutsua armoa sinulle. Jeesus uskon sinuun.